Business and pleasure

Hei!

Juuri kun olin päässyt opiskelun makuun, lähdimme kolmen kaverin kanssa käymään pari päivää Helsingissä osallistuaksemme Lakimiespäivään.

Lakimiespäivä järjestettiin perjantaina 4.10 Finlandia-talolla. Lakimiesliitto maksoi matkat (myös meidän makuupaikat) ja tapahtuman lipun saimme opiskelijahintaan 50€. Tavallisen jäsenen lipun hinta oli 160€ ja ulkopuolisen 320€, joten tapahtumaan osallistuminen oli, kuten eräällä ystävälläni on aina tapana sanoa, "kuin laittaisi rahaa pankkiin." Majoituimme vielä yhden kaverin vanhempien luona, joten koko matkan hinta oli varsin opiskelijaystävällinen.

Reissussa kiinnosti alun perin hinnan lisäksi myös ohjelma. Liitto oli hankkinut paikalle varsin jännittäviä ja koko laajaa lakimieskuntaa kiinnostavia puhujia. Päivän teemoina oli Sometiketti, Pahan kosketus ja Minne katosi suomalainen lainsäädäntö? Päivän alussa Sauli Niinistö, joka itsekin on lakimies, kävi tervehtimässä osallistujia. Muita puhujia oli muun muassa vapaa kirjoittaja Kaarina Hazard, Breivikin asianajaja Geir Lippestad, psykiatrisen vankisairaalan vastaava ylilääkäri Hannu Lauerma ja Helsingin syyttäjäviraston kihlakunnansyyttäjä Eija Velitski.

3/4 meidän delegaatiostamme.

Hazard luki esseensä, jossa hän kirjoitti hauskasti ei-lakimiesten suhtautumisesta lakimiehiin ja siitä kuinka media lakimiehistä kirjoittaa. Lippestad kertoi kuinka päätyi Breivikin puolustusasianajajaksi ja ylipäätänsä Breivikin kanssa työskentelystä. Hän puhui ilahduttavan yksinkertaista englantia. Lauerma puhui psykiatristen häiriöiden suhteesta väkivaltarikollisuuteen. Hänen puheenvuoronsa oli niin täynnä pikimustaa huumoria, että välillä hirvitti. Aihe oli kuitenkin niin mielenkiintoinen, että olisin voinut kuunnella luennointia siitä vaikka koko päivän. Ajattelin lukea hänen kirjansa Pahuuden anatomia, jossa hän kirjoittaa samasta aiheesta. Velitsko toimi syyttäjänä Pikku-Eerikan jutussa, eli runsaasti mediassakin käsitellyssä jutussa, jossa isä ja äitipuoli kiduttivat 8-vuotiaan tytön kuoliaaksi. Hänen puheenvuoronsa oli mielenkiintoinen kaikessa hirveydessään. Hän kertoi miten koko prosessi eteni ja kuinka tosissaan kaikki tekivät töitä jutun selvittämiksesi sekä mainitsi muutamia yksityiskohtia jutusta, kuten sen miten patologi oli ruumiinavauksessa nyppinyt irti Eerikan päähän tiukasti kiinni painautuneita prinsessakruunun piikkejä. Lopussa hän mainitsi, että juttu oli oikeasti vielä paljon hirveämpi kuin minkä kuvan media on antanut. Tämän jälkeen lähdimme kaverin kanssa syvästi järkyttyneinä kahvitauolle.

Päivällä Finlandia-talolla oli myös oikeustieteen opiskelijoiden rekrytointimessut. Esittelijöinä paikalla oli valtio ja muutamia Suomen isoimpia asianajotoimistoja, kuten Krogerus ja Roschier. Valtion ständillä kävin vähän aikaa juttelemassa erään oikeusministeriön lainvalmistelijan kanssa työskentelystä oikeusministeriössä, mutta asianajotoimistojen ständeiltä kävin vain nappaamassa karkkeja.

Aamulla ohjelman  mukana oli jaettu drinkkilippu ja kuponki, jolla sai käydä hakemassa Lakimiesliiton mukin. Kävimme kaikki tietenkin hyödyntämässä kummatkin. Virallisen ohjelman jälkeen luvassa oli epävirallisempaa ohjelmaa Finlandia-talon alakerran salissa. Tarjolla oli ruokaa, se yksi ilmainen juoma ja monta baaritiskiä auki. Dj soitti ja vanhemmat lakimiehet innostuivat yllättäen nopeasti bailaamaan. Me nössöilimme, emmekä menneet tutustumaan keneenkään, vaikka olisi ollut harvinaisen hyvä tilaisuus harrastaa sitä paljon puhuttua verkostoitumista. Lähdimme myös melko aikaisin pois.

Inka nauttii ilmaisesta viinistä iltatilaisuudessa.

Kaiken kaikkiaan päivä oli pitkä ja antoisa. Kaikki puheenvuorot pysyivät varsin viihdyttävällä tasolla. Tapahtuma järjestetään joka toinen vuosi ja jos ohjelma pysyy samantasoisena nin aion kyllä mennä kahden vuoden päästä uudelleen ja suosittelen muillekin. Päiväkin on jo päätetty, 2.10.2015.

PS. Lähdin ainejärjestömme Artiklan listalle ehdokkaaksi ylioppilaskunnan edustajistoon numerolla 21. Lähtisiköhän rovaniemeläinen Bar21 yhteistyökumppanikseni kampanjointiin?