Auringon merkitys ja poronkusema

Tämä blogikirjoitus koskee kevättä ja aurinkoa ja muita kevään riemuja! Oletteko huomanneet asian nimeltä väsymys, joka iskee aina loka/marraskuun aikana ja poistuu kehostamme maaliskuun aikana? Ai olette? No hyvä, niin minäkin. Jotkut nimittävät sitä kaamosväsymykseksi, jotkut syysmasennukseksi. Minun mielestäni se on vain yksinkertaisesti auringon puutetta. Jos kaamoksen aikana aurinko paistaisi edes 5 tuntia päivässä kirkkaasti, ei väsymys varmasti olisi niin paha, mitä se nykyisin on. Maaliskuun aikana koko maailma näyttää taas ihan erilaiselle, valoisalle. Tunnelin päässä näkyvästä valosta ei enää tarvitse välittää, koska tunnel itsessään on valoisa. Kaiken lisäksi kymmenen päivän sääennuste lupaa ensi viikolle aurinkoisia päiviä. Ja pakkanenkin pysyy melko matalana, joten ulkoilemaan kyllä mennään. Ai niin se gradu....

Mutta hei! Ihan kuin jotain olisi tapahtunut nyt viikonloppuna Rovaniemellä? Niinpä niin, minun osaltani viimeinen poronkusema on nyt pissattu. En tosin kilpaillut mutta haalareissa iltamat oli ihan tarpeeksi. Ei kaduta, ei itketä, mutta päässäni on erittäin hyviä muistoja menneiltä vuosilta ja ehkä tämänkertainen kusema kiteyttikin menneet opiskeluvuodet oikein hyvin. Aurinko paistoi, ihmiset olivat hyvällä tuulella, alkoholia kului kohtuullisesti, uusia tuttuja tuli tavattua ja maailmaa parannettua. Kaiken kruunasi vielä yhteenkuuluvuuden tunteen antavat, likaiset haalarit. On se poronkusema vaan kovat bileet! Ja en muistaakseni sitä kertaakaan missannut opiskeluaikanani.

Kovasti noita on yritetty mustan väriseksi muuttaa vuosien aikana, mutta selkeästi ovat liian hyvällä pidolla olleet.