Levyjä lautasella ja levynä lattialla
Opintotuki ratsasti villin barbaarin lailla sähköisen pankkirihmaston lävitse aina tililleni asti, jossa nuotio paloi vain rauhattoman hetken ennen kuin uudet railakkaat ryöstöretket talouspoliittisilla valtaväylillä saivat jälleen alkaa. Joku latinaa mutiseva lehtikorva mutisi vapaasti suomennettuna tapahtunutta: "Tulin, näin, katosin."
Eilen pankkitilini pullotti, tänään ei. Kerronko miksi? No ehkäpä olisi hyvä kertoa, kun kerta jutun menin aloittamaankin. En puhu nyt tavallisista rahanmenoista kuten perinteisen tylsä vuokra, jonka Kelan tädit melkeinpä maksavat kokonaan, tai opiskelijan muista menoeristä nesteen ja ravinteen muodossa. Kysymyksessä on hedonistinen yhdistelmä - levyä ja levytystä.
Pääsisinkö vihdoin asiaan, en usko, mutta kokeillaan. Entäpä jos tähän väliin heittäisin epämääräisen sivukommentin opintotuen pienuudesta? Sen teen! Antakaa lisää rahhaa! Lissää rahhaa!! Näin, nyt on hyvä mieli. Ehkä voisin nyt kenties mennä asiaan.
Jos joku on vielä jatkanut jutun lukemista tänne asti, voin kertoa, että nyt olemme lähellä otsikon mukaista asiasisältöä. Jotta ymmärtäisitte tapahtuman vakavuuden, otetaan esimerkiksi tarkasteluun oravat - ne keräävät ravintoa maakuoppiin talvea varten, ja yleensä visuaalinen muistimme muistuttaa meitä kyseisen ravinnon olevan suuret ja komeat maapähkinät. Tässä vaiheessa, joku lukijoista saattaa ihmetellä, mitä yhteistä kirjoittajalla ja oravalla muka olisi. Ei kovin paljoa muuta kuin tapa, jolla kerätä ylimääräistä romua varastoon. Myönnän olen syyllinen, ostin levyjä. No niin, vangitkaa minut.
Tiivistelmä heikkohermoisille
Makaan levynä lattialla rahattomana ja kuuntelen mustia kiiltäviä 12-tuumaisia vinyylilevyjä. Neula kiertää uraa ja raapii säveliä hedonistin korville. Levynä levyjä kuunnellen helmikuu kiitää hullun barbaarin lailla kohti uusia seikkailuja.
*Teksti sisältää ylilyöntejä, eikä kirjoittaja ole aivan PA vielä. Siis säästäkää rahalahjoituksenne loppukuulle.
Eilen pankkitilini pullotti, tänään ei. Kerronko miksi? No ehkäpä olisi hyvä kertoa, kun kerta jutun menin aloittamaankin. En puhu nyt tavallisista rahanmenoista kuten perinteisen tylsä vuokra, jonka Kelan tädit melkeinpä maksavat kokonaan, tai opiskelijan muista menoeristä nesteen ja ravinteen muodossa. Kysymyksessä on hedonistinen yhdistelmä - levyä ja levytystä.
Pääsisinkö vihdoin asiaan, en usko, mutta kokeillaan. Entäpä jos tähän väliin heittäisin epämääräisen sivukommentin opintotuen pienuudesta? Sen teen! Antakaa lisää rahhaa! Lissää rahhaa!! Näin, nyt on hyvä mieli. Ehkä voisin nyt kenties mennä asiaan.
Jos joku on vielä jatkanut jutun lukemista tänne asti, voin kertoa, että nyt olemme lähellä otsikon mukaista asiasisältöä. Jotta ymmärtäisitte tapahtuman vakavuuden, otetaan esimerkiksi tarkasteluun oravat - ne keräävät ravintoa maakuoppiin talvea varten, ja yleensä visuaalinen muistimme muistuttaa meitä kyseisen ravinnon olevan suuret ja komeat maapähkinät. Tässä vaiheessa, joku lukijoista saattaa ihmetellä, mitä yhteistä kirjoittajalla ja oravalla muka olisi. Ei kovin paljoa muuta kuin tapa, jolla kerätä ylimääräistä romua varastoon. Myönnän olen syyllinen, ostin levyjä. No niin, vangitkaa minut.
Tiivistelmä heikkohermoisille
Makaan levynä lattialla rahattomana ja kuuntelen mustia kiiltäviä 12-tuumaisia vinyylilevyjä. Neula kiertää uraa ja raapii säveliä hedonistin korville. Levynä levyjä kuunnellen helmikuu kiitää hullun barbaarin lailla kohti uusia seikkailuja.
*Teksti sisältää ylilyöntejä, eikä kirjoittaja ole aivan PA vielä. Siis säästäkää rahalahjoituksenne loppukuulle.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Se julkaistaan mahdollisimman pian.